Yleistä
Perustietoa Euroopan parlamentin valtuuskunnista
Euroopan parlamentin valtuuskunnat ovat virallisia Euroopan parlamentin jäsenten ryhmiä, jotka pitävät yllä ja kehittävät suhteita unionin ulkopuolisten maiden, alueiden tai organisaatioiden edustuslaitoksiin.
Valtuuskunnat toimivat näin parlamentin ensisijaisena linkkinä muihin lainsäädäntöelimiin ympäri maailmaa.
Valtuuskunnat tekevät yhteistyötä valiokuntien ja parlamentin jäsenten kanssa, edistävät demokratiaa ja ihmisoikeuksia EU:n rajojen ulkopuolella ja tukevat näin parlamentin kantoja.
Valtuuskunnat harjoittavat parlamentaarista diplomatiaa käymällä säännöllisiä keskusteluja kumppaniensa kanssa. Näin ne edustavat EU:ta yleisemminkin ja kannustavat kumppaneitaan kunnioittamaan EU:n arvoja ja intressejä.
Parlamenttien väliset kokoukset
Valtuuskunnat järjestävät parlamenttien välisiä kokouksia EU:n ulkopuolisten maiden vaaleilla valittujen edustajien kanssa. Näin kumppaneilla on mahdollisuus keskustella kasvotusten.
Kokouksia pidetään pääsääntöisesti kerran tai kahdesti vuodessa, ja ne kestävät muutamia tunteja tai päiviä.
Kokouspaikka vaihtelee niin, että Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäsenet vuoroin matkustavat kokoukseen, joka pidetään EU:n ulkopuolisen maan parlamentissa, vuoroin taas isännöivät vieraitaan Euroopan parlamentissa.
Kun Euroopan parlamentin jäsenet matkustavat kokouksiin EU:n ulkopuolelle, he pyrkivät samalla tapaamaan myös isännöivän parlamentin ulkopuolisia henkilöitä ja tutustumaan EU:n rahoittamiin hankkeisiin.
Keskustelut Brysselissä ja Strasbourgissa
Valtuuskunnat kokoontuvat lisäksi Brysselissä ja Strasbourgissa joko yksin tai muiden valtuuskuntien tai valiokuntien kanssa.
Näissä lyhyissä kokouksissa valtuuskunnat suunnittelevat parlamenttien välisiä tapaamisia ja keskustelevat kumppaniensa kotimaan tilanteesta.
Valtuuskunnat kutsuvat usein ulkopuolisia vieraita pitämään esitelmiä ja keskustelemaan parlamentin jäsenten kanssa. Puhujat työskentelevät usein muissa EU:n toimielimissä - tavallisimmin komissiossa tai ulkosuhdehallinnossa - tai lähetystöissä taikka yliopistoissa.
Kokouksiin kutsutaan toisinaan myös vieraita, jotka eivät ehkä muuten saisi ääntään kuuluviin, kuten poliittisen opposition tai kansalaisyhteiskunnan edustajia.
Pysyvät valtuuskunnat
Parlamentilla on tällä hetkellä 45 pysyvää valtuuskuntaa.
Valtuuskuntien lukumäärästä säädetään parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien sekä parlamentaarisissa sekavaliokunnissa, parlamentaarisissa yhteistyövaliokunnissa ja monenvälisissä parlamentaarisissa edustajakokouksissa olevien valtuuskuntien lukumäärästä annetussa päätöksessä.
Tässä huhtikuussa 2019 hyväksytyssä päätöksessä luetellaan parlamentin yhdeksännellä vaalikaudella (2019-2024) toimivat valtuuskunnat ja jaotellaan ne alueittain.
Valtuuskuntien määrä voi vaihdella suuresti vaalikaudesta toiseen. Esimerkiksi seitsemännellä vaalikaudella (2009-2014) yksittäinen valtuuskunta vastasi suhteista Albaniaan, Bosnia ja Hertsegovinaan, Serbiaan, Montenegroon ja Kosovoon. Vuoden 2014 puolivälistä lähtien näitä suhteita on hoitanut neljä erillistä valtuuskuntaa.
Parlamentti voi myös milloin tahansa päättää lähettää virallisia parlamentin jäsenten ryhmiä EU:n ulkopuolisiin maihin joko reaktiona poliittisiin tapahtumiin tai osallistumaan konferensseihin tai muihin tilaisuuksiin.
Kokoonpano
Kaikilla valtuuskunnilla on sama rakenne: niillä on puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa, jotka valtuuskunnan jäsenet valitsevat keskuudestaan.
Parlamentin poliittiset ryhmät nimittävät kaikki valtuuskuntien jäsenet, ja kunkin valtuuskunnan kokoonpano heijastaa parlamentin yleistä poliittista tasapainoa.
Jokainen parlamentin jäsen kuuluu johonkin valtuuskuntaan, ja jotkut heistä kuuluvat useampaan.
Valtuuskunnista suurimpia ovat yleensä ne, jotka osallistuvat parlamentaarisiin edustajakokouksiin, joihin kokoontuu monien parlamenttien edustajia.
Esimerkiksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden parlamenttien kanssa puolivuosittain järjestettäviin kokouksiin osallistuvassa Euroopan parlamentin valtuuskunnassa on 78 jäsentä.
Näin suuret valtuuskunnat ovat kuitenkin epätavallisia. Useimmissa parlamentin valtuuskunnissa on korkeintaan 20 jäsentä, ja pienimmissä on vain 8 jäsentä.
Säännöt
Valtuuskuntien on noudatettava tarkkoja sääntöjä, jotka on esitetty useissa asiakirjoissa ja päätöksissä.
Parlamentin virallisen työjärjestyksen kaksi artiklaa käsittelee erityisesti valtuuskuntia, minkä lisäksi monet valiokuntien säännöistä koskevat myös valtuuskuntia.
Parlamentin viimeisimpään valtuuskuntien lukumäärää koskevaan päätökseen on myös kirjattu joitain menettelyohjeita, kuten yksityiskohtaiset säännöt siitä, miten valiokuntien ja valtuuskuntien olisi koordinoitava toimintaansa esimerkiksi valtuuskuntamatkoilla.
Kattavimmat valtuuskuntia koskevat säännöt on kirjattu viralliseen asiakirjaan nimeltä "Valtuuskuntien tehtävien suorittamista ja valtuuskuntamatkoja Euroopan unionin ulkopuolelle koskevat täytäntöönpanomääräykset".
Asiakirjassa määritellään parlamentin valtuuskuntien yleinen tarkoitus seuraavasti: "valtuuskuntien tehtävänä on toisaalta pyrkiä ylläpitämään ja kehittämään yhteyksiä sellaisten valtioiden parlamentteihin, jotka ovat perinteisesti olleet Euroopan unionin kumppaneita, ja toisaalta pyrkiä edistämään [...] arvoja, joiden varaan Euroopan unioni on perustettu".
Asiakirjassa kuvataan myös, miten parlamentin valtuuskuntien tulee noudattaa parlamentin hyväksymiä kantoja ja sääntöjä.
Muissa artikloissa kerrotaan, ketkä parlamentin jäsenet voivat osallistua EU:n ulkopuolelle suuntautuville valtuuskuntamatkoille. Kustannusten kurissapitämiseksi osallistujien määrä on tarkasti rajoitettu, ja kaikki matkat pitää hyväksyttää etukäteen.
Yhteistyö valiokuntien kanssa
Euroopan parlamentilla on kolme varsinaista valiokuntaa ja kaksi alivaliokuntaa, jotka keskittyvät EU:n ulkopuolisiin asioihin eli ulkoisiin toimiin. Näillä valiokunnilla on erityissuhde valtuuskuntien kanssa.
Valiokunnat ja valtuuskunnat pitävät toisensa ajan tasalla kokouksistaan ja keskusteluistaan ja kutsuvat toistensa jäseniä osallistumaan kokouksiinsa ja toimeksiantoihinsa, kuten EU:n ulkopuolelle suuntautuville matkoille.
Valtuuskuntien kannalta merkittävin valiokunta on ulkoasiainvaliokunta (AFET). Se koordinoi valtuuskuntia ja huolehtii niiden poliittisesta valvonnasta. Tämä koskee pysyviä valtuuskuntia mutta myös kaikkia parlamentin jäseniä, jotka tekevät virkamatkoja EU:n ulkopuolisiin maihin.
Kansainvälisen kaupan valiokunta (INTA) tekee yhteistyötä kaikkien valtuuskuntien kanssa silloin, kun asialistalla on kansainvälistä taloutta ja kauppaa koskevia asioita. Cariforum-talouskumppanuussopimukseen keskittyvällä valtuuskunnalla on erityisen tiiviit yhteydet INTA-valiokuntaan.
Kehitysvaliokunta (DEVE) taas koordinoi kehitysasioita käsittelevien valtuuskuntien työskentelyä. AKT-valtioiden ryhmästä vastaava valtuuskunta on yksi monista DEVE-valiokunnan kanssa työskentelevistä valtuuskunnista.
Ennen kuin valtuuskunnat tapaavat vaaleilla valittuja edustajia EU:n ulkopuolisista maista, valiokunnat ehdottavat poliittisia kysymyksiä, joita valtuuskunnat voivat tai niiden pitäisi ottaa puheeksi. Tapaamisen jälkeen valtuuskunnan puheenjohtaja raportoi AFET-valiokunnalle.
Demokratia ja ihmisoikeudet painopisteenä
Monien valtuuskuntien työhön osallistuu myös parlamentin demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmä (DEG). Tämä elin, jota johtavat AFET- ja DEVE-valiokuntien puheenjohtajat, valvoo parlamentin työtä demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi EU:n ulkopuolella.
Yksi ryhmän keskeisistä tehtävistä on vaalitarkkailuvaltuuskuntien organisoiminen.
Noin 10-12 kertaa vuodessa Euroopan parlamentin jäsenet matkustavat EU:n ulkopuolisiin maihin tarkkailemaan äänestysprosessia. Heidän oma kokemuksensa vaaleilla valittuina edustajina lisää heidän päätelmiensä poliittista painoarvoa.
DEG-ryhmän valvomiin hankkeisiin kuuluu lisäksi EU:n ulkopuolisten maiden parlamenttien tukeminen niin, että ne vahvistuisivat ja saavuttaisivat täyden potentiaalinsa.
Ystävyysryhmät ja muut epäviralliset ryhmät
Parlamentin jäsenet muodostavat toisinaan epävirallisia ryhmiä, joissa keskustellaan suhteista tiettyjen EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.
Tällaiset ystävyysryhmät, jotka ovat joskus lobbaajien ja ulkomaisten hallitusten sponsoroimia, eivät ole virallisia Euroopan parlamentin elimiä.
Näillä ryhmillä ei ole ulkomaanmatkoilla virallista asemaa, eivätkä paikalliset EU:n edustustot näin ollen avusta niitä samalla tavoin kuin pysyviä valtuuskuntia. Ystävyysryhmät eivät myöskään tee yhteistyötä valiokuntien kanssa eikä niillä ole oikeutta puhua parlamentin nimissä.
Tällaisiin ryhmiin osallistuvien parlamentin jäsenten edellytetään tuovan avoimesti esiin asemansa ja välttävän puuttumista parlamentin virallisten elinten työhön.
Euroopan parlamentin valtuuskunnat ovat virallisia Euroopan parlamentin jäsenten ryhmiä, jotka pitävät yllä ja kehittävät suhteita unionin ulkopuolisten maiden, alueiden tai organisaatioiden edustuslaitoksiin.
Valtuuskunnat toimivat näin parlamentin ensisijaisena linkkinä muihin lainsäädäntöelimiin ympäri maailmaa.
Valtuuskunnat tekevät yhteistyötä valiokuntien ja parlamentin jäsenten kanssa, edistävät demokratiaa ja ihmisoikeuksia EU:n rajojen ulkopuolella ja tukevat näin parlamentin kantoja.
Valtuuskunnat harjoittavat parlamentaarista diplomatiaa käymällä säännöllisiä keskusteluja kumppaniensa kanssa. Näin ne edustavat EU:ta yleisemminkin ja kannustavat kumppaneitaan kunnioittamaan EU:n arvoja ja intressejä.
Parlamenttien väliset kokoukset
Valtuuskunnat järjestävät parlamenttien välisiä kokouksia EU:n ulkopuolisten maiden vaaleilla valittujen edustajien kanssa. Näin kumppaneilla on mahdollisuus keskustella kasvotusten.
Kokouksia pidetään pääsääntöisesti kerran tai kahdesti vuodessa, ja ne kestävät muutamia tunteja tai päiviä.
Kokouspaikka vaihtelee niin, että Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäsenet vuoroin matkustavat kokoukseen, joka pidetään EU:n ulkopuolisen maan parlamentissa, vuoroin taas isännöivät vieraitaan Euroopan parlamentissa.
Kun Euroopan parlamentin jäsenet matkustavat kokouksiin EU:n ulkopuolelle, he pyrkivät samalla tapaamaan myös isännöivän parlamentin ulkopuolisia henkilöitä ja tutustumaan EU:n rahoittamiin hankkeisiin.
Keskustelut Brysselissä ja Strasbourgissa
Valtuuskunnat kokoontuvat lisäksi Brysselissä ja Strasbourgissa joko yksin tai muiden valtuuskuntien tai valiokuntien kanssa.
Näissä lyhyissä kokouksissa valtuuskunnat suunnittelevat parlamenttien välisiä tapaamisia ja keskustelevat kumppaniensa kotimaan tilanteesta.
Valtuuskunnat kutsuvat usein ulkopuolisia vieraita pitämään esitelmiä ja keskustelemaan parlamentin jäsenten kanssa. Puhujat työskentelevät usein muissa EU:n toimielimissä - tavallisimmin komissiossa tai ulkosuhdehallinnossa - tai lähetystöissä taikka yliopistoissa.
Kokouksiin kutsutaan toisinaan myös vieraita, jotka eivät ehkä muuten saisi ääntään kuuluviin, kuten poliittisen opposition tai kansalaisyhteiskunnan edustajia.
Pysyvät valtuuskunnat
Parlamentilla on tällä hetkellä 45 pysyvää valtuuskuntaa.
Valtuuskuntien lukumäärästä säädetään parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien sekä parlamentaarisissa sekavaliokunnissa, parlamentaarisissa yhteistyövaliokunnissa ja monenvälisissä parlamentaarisissa edustajakokouksissa olevien valtuuskuntien lukumäärästä annetussa päätöksessä.
Tässä huhtikuussa 2019 hyväksytyssä päätöksessä luetellaan parlamentin yhdeksännellä vaalikaudella (2019-2024) toimivat valtuuskunnat ja jaotellaan ne alueittain.
Valtuuskuntien määrä voi vaihdella suuresti vaalikaudesta toiseen. Esimerkiksi seitsemännellä vaalikaudella (2009-2014) yksittäinen valtuuskunta vastasi suhteista Albaniaan, Bosnia ja Hertsegovinaan, Serbiaan, Montenegroon ja Kosovoon. Vuoden 2014 puolivälistä lähtien näitä suhteita on hoitanut neljä erillistä valtuuskuntaa.
Parlamentti voi myös milloin tahansa päättää lähettää virallisia parlamentin jäsenten ryhmiä EU:n ulkopuolisiin maihin joko reaktiona poliittisiin tapahtumiin tai osallistumaan konferensseihin tai muihin tilaisuuksiin.
Kokoonpano
Kaikilla valtuuskunnilla on sama rakenne: niillä on puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa, jotka valtuuskunnan jäsenet valitsevat keskuudestaan.
Parlamentin poliittiset ryhmät nimittävät kaikki valtuuskuntien jäsenet, ja kunkin valtuuskunnan kokoonpano heijastaa parlamentin yleistä poliittista tasapainoa.
Jokainen parlamentin jäsen kuuluu johonkin valtuuskuntaan, ja jotkut heistä kuuluvat useampaan.
Valtuuskunnista suurimpia ovat yleensä ne, jotka osallistuvat parlamentaarisiin edustajakokouksiin, joihin kokoontuu monien parlamenttien edustajia.
Esimerkiksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden parlamenttien kanssa puolivuosittain järjestettäviin kokouksiin osallistuvassa Euroopan parlamentin valtuuskunnassa on 78 jäsentä.
Näin suuret valtuuskunnat ovat kuitenkin epätavallisia. Useimmissa parlamentin valtuuskunnissa on korkeintaan 20 jäsentä, ja pienimmissä on vain 8 jäsentä.
Säännöt
Valtuuskuntien on noudatettava tarkkoja sääntöjä, jotka on esitetty useissa asiakirjoissa ja päätöksissä.
Parlamentin virallisen työjärjestyksen kaksi artiklaa käsittelee erityisesti valtuuskuntia, minkä lisäksi monet valiokuntien säännöistä koskevat myös valtuuskuntia.
Parlamentin viimeisimpään valtuuskuntien lukumäärää koskevaan päätökseen on myös kirjattu joitain menettelyohjeita, kuten yksityiskohtaiset säännöt siitä, miten valiokuntien ja valtuuskuntien olisi koordinoitava toimintaansa esimerkiksi valtuuskuntamatkoilla.
Kattavimmat valtuuskuntia koskevat säännöt on kirjattu viralliseen asiakirjaan nimeltä "Valtuuskuntien tehtävien suorittamista ja valtuuskuntamatkoja Euroopan unionin ulkopuolelle koskevat täytäntöönpanomääräykset".
Asiakirjassa määritellään parlamentin valtuuskuntien yleinen tarkoitus seuraavasti: "valtuuskuntien tehtävänä on toisaalta pyrkiä ylläpitämään ja kehittämään yhteyksiä sellaisten valtioiden parlamentteihin, jotka ovat perinteisesti olleet Euroopan unionin kumppaneita, ja toisaalta pyrkiä edistämään [...] arvoja, joiden varaan Euroopan unioni on perustettu".
Asiakirjassa kuvataan myös, miten parlamentin valtuuskuntien tulee noudattaa parlamentin hyväksymiä kantoja ja sääntöjä.
Muissa artikloissa kerrotaan, ketkä parlamentin jäsenet voivat osallistua EU:n ulkopuolelle suuntautuville valtuuskuntamatkoille. Kustannusten kurissapitämiseksi osallistujien määrä on tarkasti rajoitettu, ja kaikki matkat pitää hyväksyttää etukäteen.
Yhteistyö valiokuntien kanssa
Euroopan parlamentilla on kolme varsinaista valiokuntaa ja kaksi alivaliokuntaa, jotka keskittyvät EU:n ulkopuolisiin asioihin eli ulkoisiin toimiin. Näillä valiokunnilla on erityissuhde valtuuskuntien kanssa.
Valiokunnat ja valtuuskunnat pitävät toisensa ajan tasalla kokouksistaan ja keskusteluistaan ja kutsuvat toistensa jäseniä osallistumaan kokouksiinsa ja toimeksiantoihinsa, kuten EU:n ulkopuolelle suuntautuville matkoille.
Valtuuskuntien kannalta merkittävin valiokunta on ulkoasiainvaliokunta (AFET). Se koordinoi valtuuskuntia ja huolehtii niiden poliittisesta valvonnasta. Tämä koskee pysyviä valtuuskuntia mutta myös kaikkia parlamentin jäseniä, jotka tekevät virkamatkoja EU:n ulkopuolisiin maihin.
Kansainvälisen kaupan valiokunta (INTA) tekee yhteistyötä kaikkien valtuuskuntien kanssa silloin, kun asialistalla on kansainvälistä taloutta ja kauppaa koskevia asioita. Cariforum-talouskumppanuussopimukseen keskittyvällä valtuuskunnalla on erityisen tiiviit yhteydet INTA-valiokuntaan.
Kehitysvaliokunta (DEVE) taas koordinoi kehitysasioita käsittelevien valtuuskuntien työskentelyä. AKT-valtioiden ryhmästä vastaava valtuuskunta on yksi monista DEVE-valiokunnan kanssa työskentelevistä valtuuskunnista.
Ennen kuin valtuuskunnat tapaavat vaaleilla valittuja edustajia EU:n ulkopuolisista maista, valiokunnat ehdottavat poliittisia kysymyksiä, joita valtuuskunnat voivat tai niiden pitäisi ottaa puheeksi. Tapaamisen jälkeen valtuuskunnan puheenjohtaja raportoi AFET-valiokunnalle.
Demokratia ja ihmisoikeudet painopisteenä
Monien valtuuskuntien työhön osallistuu myös parlamentin demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmä (DEG). Tämä elin, jota johtavat AFET- ja DEVE-valiokuntien puheenjohtajat, valvoo parlamentin työtä demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi EU:n ulkopuolella.
Yksi ryhmän keskeisistä tehtävistä on vaalitarkkailuvaltuuskuntien organisoiminen.
Noin 10-12 kertaa vuodessa Euroopan parlamentin jäsenet matkustavat EU:n ulkopuolisiin maihin tarkkailemaan äänestysprosessia. Heidän oma kokemuksensa vaaleilla valittuina edustajina lisää heidän päätelmiensä poliittista painoarvoa.
DEG-ryhmän valvomiin hankkeisiin kuuluu lisäksi EU:n ulkopuolisten maiden parlamenttien tukeminen niin, että ne vahvistuisivat ja saavuttaisivat täyden potentiaalinsa.
Ystävyysryhmät ja muut epäviralliset ryhmät
Parlamentin jäsenet muodostavat toisinaan epävirallisia ryhmiä, joissa keskustellaan suhteista tiettyjen EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.
Tällaiset ystävyysryhmät, jotka ovat joskus lobbaajien ja ulkomaisten hallitusten sponsoroimia, eivät ole virallisia Euroopan parlamentin elimiä.
Näillä ryhmillä ei ole ulkomaanmatkoilla virallista asemaa, eivätkä paikalliset EU:n edustustot näin ollen avusta niitä samalla tavoin kuin pysyviä valtuuskuntia. Ystävyysryhmät eivät myöskään tee yhteistyötä valiokuntien kanssa eikä niillä ole oikeutta puhua parlamentin nimissä.
Tällaisiin ryhmiin osallistuvien parlamentin jäsenten edellytetään tuovan avoimesti esiin asemansa ja välttävän puuttumista parlamentin virallisten elinten työhön.
EP:n valtuuskunnat vaikuttavat ympäri maailmaa © European Parliament
Esittely ja toimivalta
Valtuuskunnat ylläpitävät ja kehittävät Euroopan parlamentin kansainvälisiä yhteyksiä ja omalta osaltaan parantavat Euroopan unionin asemaa ja näkyvyyttä maailmassa.
Näin ollen valtuuskuntien tehtävänä on toisaalta pyrkiä ylläpitämään ja kehittämään yhteyksiä sellaisten valtioiden parlamentteihin, jotka ovat perinteisesti olleet Euroopan unionin kumppaneita, ja toisaalta pyrkiä edistämään kolmansissa maissa arvoja, joiden varaan Euroopan unioni on perustettu, eli vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artikla).
Parlamentin kansainvälisissä yhteyksissä noudatetaan kansainvälisen julkisoikeuden periaatteita.
Parlamentin kansainvälisillä yhteyksillä pyritään edistämään kansainvälisten suhteiden parlamentaarista ulottuvuutta, silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.
(3 artikla, puheenjohtajakokouksen 29. lokakuuta 2015 hyväksymät valtuuskuntien tehtäviä koskevat periaatteet)